Kotimatkalla pääsiäislomalta istuimme junan leikkivaunussa ja siinä lasten somasti leikkiessä sain tilaisuuden runoilla ajatuksia puiden suojaamisesta. Eilen jo vaivasin päätäni, kuinka suojata puut kaivurin kolhuilta. Muutamilla nettisivuilla keskusteltiin asiasta. Puiden ympäriltä kannattaa kuulemma kaapia pintamaa pois käsipelillä 2 metrin säteeltä, koska kaivurin kauha on liian kömpelö ja rikkoo juuria. Ei pitäisi olla iso homma, koska pintamaata on ohuelti. Laskeskelin että vielä vuoden 1200 tienoilla takapihallamme liplatteli Itämeren aallot. Tämä on ollut tilanne, jos maa on kohonnut sentin vuosivauhtia. Pintamaata on siis sen verran mitä kahdeksassa sadassa vuodessa on ehtinyt kertyä eli muutama sentti. Alla on kerros silttimoreenia ja sen alla kallio.
Muutamien puiden kohdalla maanpinta nousee hiukan. Tällöin puun tyvi jäisi maan peittoon. Se ei ole kuulemma hyväksi, koska tyven pitäisi ”hengittää”. Puun ympärille voisi laittaa kaivonrenkaan tai muun kehikon, jonka sisäpuoli täytetään soralla tai muulla ilmaa läpäisevällä aineella. Jotkut jättävät kehikon ontoksi ja laudoittavat päältä.
Kaksi kuusta on noin kolmen päässä tulevasta autotallissa. Kuusten alaoksatkin pitäisi jotenkin suojata. Jonkinlainen suoja-aita pitäisi siihen viritellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti