Rakennuspäiväkirja

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Puut kaadettu ja LVIS-urakoitsijoiden etsintää

Paljon kerkesi tapahtumaan muutaman päivän aikana. Perustuksen rakennesuunnitelma saapui vihdoin. Lähetin sen perustuksen tekijälle, Talotimpalle. Nyt odotellaan tarkistettua tarjousta urakasta. Urakasta jää pois pergolan ja terassin pilasterit, koska tässä vaiheessa on vaikea suunnitella niiden lopullista paikkaa. Tehdään ne sitten jälkikäteen, jos pergolaa ylipäänsä tarvitaan. Toisaalta anturan leveys on suurempi kuin alunperin kaavailtiin, ja sen osalta hinta voi kalliimpi. No, odotellaan...

Perustussuunnitelmasta heräsi pari muutakin kysymystä, joita kävin purkamassa vastaavalle mestari. Hänet on onneksi helppo tavoittaa ja aikaa tuntuu liikenevän aina. Ensimmäinen asia oli omituinen kynnys autotallin seinässä lähellä lattiaa. Se voidaan hoitaa kuulemma koolauksella. Tästä pitää olla yhteydessä talotehtaalle, että liikeneekö heiltä materiaalia koolaukseen. Toinen asia oli patolevyjen tarpeellisuus. Juttuja kuulee ettei betoniperustukseen sellaisia tarvitse. Mestarin mielipide oli sen suuntainen, että patolevyä tarvitaan, jos on riski että sulamisvedet ei pääse esteettä salaojiin. Katsotaan sitten paikan päällä.

Sähköurakoista ollaan saatu 2 tarjousta kolmesta. Kaksi ovat olleet kustannusten puolesta linjassa. Valaisimien kanssa hinta tuppaa nousemaan 16 tuhanteen euroon. Sitten pitäisi päättää, otetaanko urakkana vai tuntityönä. Kaapelia näyttäisi menevän yli kilometri!

LVI-urakoista olemme saaneet yhden tarjouksen ja kaksi pitäisi saapua perjantaihin mennessä. Ilmanvaihdon ajattelin asentaa itse. Eristämisen ajattelin hoitaa Insuplastilla, jota on miellyttävämpää käsitellä ja vaivattomampaa asentaa kuin villa. Tarkoitus on tehdä eristystä samaan aikaan asennuksen kanssa, jotta ei tarvitsisi kahteen kertaan askarrella putkien kanssa. Saapa nähdä miten käy.  

Puut oli kaadettu tontilta perjantaina.

Rakennuslupahakemus nytkähti viimein eteenpäin. Heille piti toimittaa uudet asemapiirrokset, joista ilmeni autotallin uusi paikka. Sitä siirrettiin yli kaksi metriä länteen päin. Heille piti toimittaa myös uudet värimallit talon värityksestä. Hankalin homma oli ilmanvaihtokoneen puuttuva sertifikaatti. Soppaa hämmensi minä, talotehdas, koneen valmistaja ja tarkastusinsinööri. Puheluita ja posteja vaihdeltiin tiiviisti ja lopputulos oli mielenkiintoinen; talotehdas toimitti rakennusvalvontaan sertifikaatin (ei tosin varsinainen sertifikaatti vaan jonkinlainen todistus) jostain toisesta ilmanvaihtokoneesta, jolla meidän lupahakemus menee eteenpäin. Talon valmistuttua, kun tehdään uusi energialaskelma, todetaan että talossa on toinen kone (siis se mikä siellä alunperin piti olla) ja käytetään sen, toivottavasti siinä vaiheessa sertifioitua hyötysuhdetta. Tai näin minä kuvion ymmärsin...

Ei kommentteja: